Ellan fiilikset LIFW-ruokavaliosta viiden viikon jälkeen

Viisi viikkoa Lean In Five Weeksin mukaista ruokavaliota on nyt taputeltu, ja tässä postauksessa kerron rehelliset fiilikset kokemuksistani! Vaikka olenkin valmentajana LIFW:ssä, niin toivottavasti kaikki ymmärtää tätä lukiessaan että kirjoitan aina vain sellaista minkä takana voin seistä koko 168 sentin pituudellani. Mikäli kokisin etten oikeasti tykännyt ruokavaliosta, niin tätä tekstiä ei olisi syntynyt. Ok? Ok! Huh, nyt kun tämä asia saatiin selväksi niin voidaan mennä asiaan 🙂

Niinkuin täällä kirjoitin kahden viikon jälkeen, niin olo oli erinomainen ja lomapöhötys hävisi hyvin nopeasti hiilarit pois jätettyäni – oikeastaan kolmen viikkoa ruokavaliota noudatettuani rasvaa oli palanut niin tehokkaasti että se riitti minulle ja Tomi neuvoi lisäämään hiilareita treenin jälkeiselle aterialle vähän kerrallaan. Niinkuin mainitsin niin mun tavoitteet on tosiaan enemmän voiman ja lihasmassan lisäämisessä, joten radikaali rasvanpoltto ei ole tavoitteena ja niinpä aloin lisäämään hiilareita treenin jälkeisille aterioille. Tai no, vähän muillekin aterioille mutta siitä lisää alempana.

Mutta tosiaan ensimmäiset kolme viikkoa ruokavaliosta fiilis oli sellainen jonka ehkä moni tätä ruokavaliota kokeillut (ja oikein toteuttanut) tunnistaa: energiaa oli paljon, unenmäärä oli vähentynyt bouttiarallaa tunnilla/yö, aivot jaksoivat työstää asioita paljon paremmin kuin normaalisti ja olotila oli kaikin puolin todella kirkas ja pantterimainen – täydellisen keskittynyt ja skarppi. Ja olen siis kokeillut samantyyppistä ruokavaliota ennenkin, mutta silloin kokemukset oli aikalailla päinvastaiset: nyt ymmärrän sen johtuvan siitä että tein monta asiaa ihan päin sitä itseään (en esimerkiksi syönyt tarpeeksi rasvaa tai kaloreita ylipäätään) ja siitä johtuen olo oli väsynyt ja turvonnut.
Unittljpg

Vasen: viime syksynä samanlaisen ruokavalion kokeilu, mutta päin prinkkalaa toteutettu
Oikea: Nyt oikein toteutettu ruokavalio. Molemmissa kuvissa samanlainen treeniohjelma

Valitettavasti mulla ei ole kuvaa viiden viikon haasteen aloitushetkeltä, mutta olin hyvin pitkälti samankokoinen kuin oikeanpuoleisessa kuvassa – tosin keho kiristyi entisestään ja rasvaprosentti laski viiden viikon haasteen aikana inbodymittausten mukaan 1,5 prosenttia lihasmassan pysyessä samana.

Sitä osaa myös arvostaa ruokaa ihan eri tavalla, kun ei tyydytäkään aamusta iltaan mielitekojaan – tiedättekö jos smoothiebowlin syö joka päivä pari kertaa päivässä, niin siitä osaa olla huomattavasti vähemmän kiitollinen kuin jos sen syö kerran viikossa (hello mun ensimmäinen reward day, aloin itkemään kun smoothiebowl maistui niin hyvältä. True story.) Myöskin yksinkertaiset, puhtaat maut terävöityivät ja yhtäkkiä esimerkiksi voissa paistettu lehtikaali, kirsikkatomaatit tai munakas maistuivat ihan käsittämättömän hyvältä. Pahoittelut kaikille ihmisille jotka söivät mun kanssa noina ensimmäisinä viikkoina, mä olin just se tyyppi joka ääntelehtii ja syö silmät kiinni niinkuin söisi elämänsä ensimmäistä ateriaa.

Viimeiset kaksi viikkoa haasteesta söin siis muuten täysin guidelinejen mukaisesti, mutta tarkoitus oli lisätä hiilaria treenin jälkeiselle aterialle sekä viimeiselle aterialle. Mutta koska mä en ole (vielä) superihminen, niin tässä kohtaa tuli sellainen ihmishetki: kun sain vihreää valoa hiilareiden lisäämiselle niin mopo lähti hetkeksi keulimaan ja vetelin hiilareita silmät kiiluen ennen treenejäkin, mutta nopeasti se rupesi näkymään turvotuksena ja niinpä palasin takaisin suunitelmaan. Vaikka siis mäkin olen jo kauan elänyt terveellistä elämää, niin joskus menee läskiksi. Se on elämää. Erehdykset ja ajoittaiset mopon keulimiset on ihmiset IHAN TÄYSIN OOKOO, sen sijaan että aletaan sättiä itseä niistä niin ei muuta kun päättäväinen (mutta kiltti) läpsy omalle hanurille ja jatketaan vaan siitä mihin jäätiin.

Nyt viisi viikkoa on jo takanapäin, mutta tätä samaa kaavaa olen noudattanut ja se tuntuu hyvältä. Tosin rehellisesti sanottuna vähän kaipaan noita ensimmäisen kolmen viikon skarppeja fiiliksiä, ja näen että tulen jatkossakin pitämään silloin tällöin ajanjaksoja jolloin rajoitan hetkellisesti hiilihydraatit minimiin.

Mutta summa summarum, en muista milloin viimeksi kehoni olisi voinut yhtä hyvin kuin noiden ensimmäisten kolmen viikon aikana. Lisäksi kun ei ole jatkuvasti mielihalujensa orja, niin on tosi vahva olo – sellainen että on itse ohjaksissa ja se tuntuu hyvältä.

Tässä mun fiilikset ruokavaliosta! 🙂 Mikäli sä haluat oppia lisää meidän ruokavaliosta ja toimivasta tavasta päästä pysyvästi hyvään kuntoon, niin vielä ehtii ilmoittautua mukaan huomenna 28.9. alkavaan ryhmään. Supersuosittuun nettivalmennukseen pääset mukaan painamalla tästä!

cover

// Kirjoittaja Ella Elers on helsinkiläinen Personal Trainer, bloggaaja ja Lean In Five Weeks -valmentaja.

ööö2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *